sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Rapatessa roiskuu

Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta

Tämä päivä ei mennyt leipomismielessä ollenkaan nappiin. Aloin aamupäivällä leipoa SLY-pariltani saamastani ohjeesta Koiviston kahvikakkua. Tein taikinan valmiiksi ja napasin uunin päälle. Hetken päästä sitten aloin ihmetellä että mikä hirvittävä käry leviää ympäriinsä koko taloon. Palaako jossain, pitääkö soittaa peräti palokunta?

Uunista levisi kitkerääkin kitkerämpi savun haju, jolloin muistin suihkauttaneeni uuniin uuninpesuainetta edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa. Sitähän minä en enää tänään muistanut. Uuni pikapikaa pois päältä ja ovet sekä ikkuna auki käryn poistamiseksi. Uuninpesussa vierähtikin näpärästi lähes koko päivä, kun piti pestä sekä likaantunut uuni että kärvähtänyt pesuaine.

Satutinpa siinä samalla pestessä keskisormenikin, joka osui uunin katossa olleeseen tappiin. Haavasta tuli melko syvä ja verta tuli sen verran, että sormenpään tikkaaminen tai liimaaminen olisi ollut ihan paikallaan. En kuitenkaan lähtenyt päivystykseen, sillä ajatus pikkuvaivan takia päivystyksessä istumisessa sunnuntai-iltana ei oikein viehättänyt. Matkaakin olisi ollut jonkun verran ajettavaksi. Kyllä tuo sormenpää välillä tuosta vieläkin avautuu ja verta pulpahtelee, mutta enköhän minä hengissä selviä. :D Pitänee pitää tulevina päivinä hyvä huoli sormen desinfioinnista.

Kello oli jo aika paljon, kun lopulta sain kakun uuniin. Tuoksu oli tällä kertaa aivan ihana, mitä muuta sitä voisikaan odottaa suklaan ja appelsiinin yhdistelmältä. Otin kakun uunista ja odottelin (ihan liian) vähän aikaa kakun jäähtymistä. Kumosin sen pöydälle ja hups, kakku mureni ihan täysin. Luulenpa, että jouluna meillä saatetaan syödä Koiviston kakkutikkareita. Mitähän Tellervo sanoisi ajatuksesta?

Kyllä sitä saa ihan ylpeä itsestään olla...



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

SLY:n marraskuun paketti

Tänään kävin hakemassa eilen postiin saapuneen paketin. Se oli salaiselta leivontaystävältäni ja täynnä ihanuuksia. Innokkaana ihmisenä avasin paketin jo autossa avainten avulla. Maltti ei selvästikään ole sellainen hyve, mitä minä omaan...



Kiitos, oi ihana ystäväni tosi runsaasta paketista. Selvästi huomaa, että se on tehty juuri minun makumieltymykseni huomioiden. Edes mieheni ei olisi osannut pakettia koota niin hyvin juuri sellaisista aineksista, mihin olen ihan hulluna. Paketti sisälsi:
  • hopeisia kakkupapereita
  • silikonisen lastan ja sudin
  • vaniljasokeria
  • kuivattuja karpaloita
  • suklaapäälysteisiä karpaloita
  • tummaa suklaata
  • appelsiininkuoripaloja
  • kanelia, neilikkaa, pomeranssia ja inkivääriä
  • sydänkynttilä
Oma silikoninen leivontasutini on ollut kadoksissa jo muutaman kuukauden, uskomatonta selvänäköisyyttä siis pariltani. Suklaakarpaloita oli pakko jo vähän maistaa, ne olivat taivaallisia! Rakastan muutenkin yli kaiken karpaloita, niistä tulee mieleen karpalokiisseli, mitä jo edesmennyt mummoni teki usein kun olin lapsi.

Lisäksi paketissa oli käsinkirjoitettu kirje sekä mainioita reseptejä: Koiviston kahvikakku (menee ensimmäisenä testiin), kirsikkasuun joulukakku, tiikerikakku salmiakkiraidoin sekä Dr. Oetkerin reseptivihkonen. Voi pojat, ehkä minusta näiden reseptien myötä tulee sittenkin kahvikakkujen ystävä.


TV Shopia lainatakseni "eikä siinä vielä kaikki". Paketissa oli vielä synttärilahja. Jo lahjapussi oli aivan ihana!  Sisällä oli punainen ja valkoinen rulla 7 veljestä -lankaa sekä salmiakkiaski. Iso kiitos myös näistä, näiden lankojen varalle on jo suunnitelmia. Salmiakkiaski ei ole ihan vielä kokonaan tyhjä, olen koittanut vähän säästellä. Parhaita nämä ovat silloin kun on saanut imeskeltyä niin pitkään että karkki liukenee ihan kokonaan suuhun. Minun luonteenlaadullani se vain ei ole niin helppoa...


Olen aivan otettu koko paketista. Vielä kerran kiitos salaiselle ystävälleni!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ultimaattinen sipulipiirakka

Tein Leivontafoorumin syyskuun haasteeseen ranskalaisen sipulipiirakan. Sillä heltisi ensimmäinen Lf-voittoni, josta olin hyvin iloinen. Eilen vietimme pienimuotoisesti syntymäpäiväjuhliani. Ajattelin tehdä illanistujaisiin loistavasta piirakasta vieläkin paremman. Enemmän pekonia, enemmän viiniä, pidempi sipulin karamelisoitumisaika. Toimii! Jopa niin hyvin, että söimme piirakan neljän aikuisen kesken, eikä sitä jäänyt edes kuvattavaksi asti. Laitankin tähän kuvan edellisestä piirakasta. Ulkonäkö oli sama, mutta maku oli potenssiin kaksi.



ULTIMAATTINEN SIPULIPIIRAKKA 

Täyte
750 g sipulia ohuina siivuina
2 pkt (á 140g) pekonia
2 rkl oliiviöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl pippurisekoitusta
ripaus suolaa

Pohja
150 g pehmennyttä voita
100g emmentaljuustoa raastettuna
2,5 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kuohukermaa

Lisäksi
200g emmentaljuustoa raastettuna
3 munaa
1 dl kuohukermaa
1,5 dl maitoa (itse käytin tilamaitoa, mutta mikä tahansa maito käy)

Tee ensin täyte. Suikaloi pekoni ja paista se oliiviöljyssä kuumalla pannulla kypsäksi. Lisää joukkoon sipulit. Sekoita koko ajan, laske lämpöä muutaman minuutin päästä. Anna hautua n. tunti. Lisää viini ja jatka haudutamista, kunnes viini on haihtunut lähes kokonaan, minulla meni n. puoli tuntia. Mausta seos pippurilla ja suolalla. Anna jäähtyä pohjan tekemisen ajan.

Sekoita pohjan ainakset keskenään. Levitä vuoan (26 cm) pohjalle ja reunoille.

Levitä sipuliseosta ja juustoraastetta kerroksittain vuokaan. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään. Kaada täytteen päälle.

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta kullanruskea. Puolen tunnin päästä voit napsauttaa uunin pois päältä ja jättää piirakan jälkilämmölle hyytymään. Tarjoile piirakka lämpimänä. Voit tarjota piirakan kanssa samaa valkoviiniä kuin mitä käytit täytteeseen.


Piirakan kanssa söimme tällä kertaa salaattia, jossa oli jääsalaattia, rucolaa, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, granaattiomenaa ja ilmakuivattua kinkkua, jonka paahdoin uunissa rapeaksi. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää, varsin onnistunut ilta siis. Juomia olisi voinut nauttia vähän vähän vähemmän, mutta hauskaa oli ja se on pääasia!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tyrnijäätelöä ja tyrni-kinuskikastiketta

 Tyrnijäätelö 
4 pientä annosta

3 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
2 dl kermaa
1 dl makeuttamatonta tyrnimehua
vähän yli puolet kinuskista

Tyrnikinuski Jauhoton taikina- blogista
2 dl  fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
1 dl makeuttamatonta tyrnimehua

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös kerma vaahdoksi. Lisää tyrnimehu keltuais-sokerivaahtoon. Kääntele joukkoon myös kermavaahto. Laita seos joko jäätelökoneeseen tai pakastimeen. Muista sekoitella pakastimessa olevaa jäätelöä välillä muutaman kerran.

Tee sitten tyrnikinuski. Laita ainekset kattilaan ja keittele matalalla lämmöllä reilut puoli tuntia. Anna jäähtyä. Lisää jähmeän jäätelön joukkoon tyrnikinuskia raitoina, anna jähmettyä vielä pakastimessa (myös jäätelökoneessa valmistettu jäätelö).

Tarjoa jäätelö tuuteista, koristele kinuskilla ja strösseleillä. 


Pakastimessa jäätelön valmistumiseen menee n. 5-6 tuntia, jäätelö on parhaimmillaan kun se on vielä vähän pehmeää. Tämä jäätelö on aivan tajuttoman hyvää, tuskin olen syönyt koskaan parempaa. Annos on melko pieni, mutta niin aromikas ja tuhti, että riittää hyvin pieneen herkkuhetkeen. Vaikka tyrnin maku oli melko voimakas, myös lapset söivät omat annoksensa alta aikayksikön ja pitivät suuresti.



Synttärilahja SLY-ringiltä

Perjantaina tipahti postilaatikkoon kortti saapuneesta isokokoisesta kirjelähetyksestä. Eilen ehdin vasta lähetyksen hakemaan, jolloin ilmeni että se oli synttärilahja Sly-ringiltä. Synttärini ovat vasta ensi viikon perjantaina, mutta avasin paketin jo etukäteen, koska tiesin jo mitä se sisältää.

Kukkakuvioinen pitsimatto ja pitsijauhetta

Iso kiitos nami-hiiri-emolle, ringille ja tietysti sponsorille! <3 Olen onnellinen nainen.

Ihan isänpäiväksi näitä en vielä päässyt kokeilemaan, sillä tänään tein isänpäiväherkuksi tyrnijäätelöä tyrnikinuskikastikkeella.  Postailen tuotoksen sitten vähän myöhemmin, kun perheen miespuoliset saapuvat isät vastaan pojat- salibandyottelusta. Veikkaan että 9- ja 10- vuotiaat pojat jallittavat isänsä ihan kahville...

Jos jäätelö on onnistunutta ja hyvää, laitan sen Kinuskikissan makupari-kilpailuun, missä aiheena on kinuski + itse valitsema ainesosa.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Leipää

Tämä postaus tulee vähän myöhässä, koska kaikki sämpylät (myös ne jotka laitoin pakastimeen) on jo syöty. Leivon vähintään kerran viikossa perheelleni sämpylöitä. Jauhoina käytän yleensä niitä mitä sattuu kaapista löytymään, taikinan joukkoon sekoitan lisäksi milloin mitäkin: kaurapuuroa, perunamuusia, porkkanaraastetta, siemeniä tai pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, juustoa... Tällä kertaa tein kuitenkin ihan perusleipää, toisesta puolesta taikinaa pikkusämpylöitä, toisesta kaksi pitkulaista leipää.






Sämpylät

5 dl reilusti lämmintä vettä
1,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 pss kuivahiivaa
n. 12 dl erilaisia jauhoja 
(tällä kertaa tavallista sekä kauraista sämpyläjauhoa sekä niiden loputtua vähän vehnäjauhoja)
50 g voita sulatettuna.

Lisää veteen suola ja siirappi, sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja. Alusta jauhot vähitellen, lisää loppuvaiheessa voi. Anna taikinan kohota n. puoli tuntia. Leivo sämpylöiksi tai isommiksi leiviksi. Kohota reilu vartti. Paista sämpylöitä 200 asteessa n. 15 minuuttia, leipiä vähän kauemmin.

Uunilämpimän sämpylän väliin voita ja juustoa, kylkeen lasi maitoa. Niin yksinkertaista, niin hyvää.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Maailman paras (ja helpoin) pannari

Onni on oma maitomies. Kävin eilen hakemassa viikottaiset 10 litraa tilamaitoa suoraan tilalta. Isäntä siinä sitten kysyi että haluaisitkos ternimaitoa kanssa. No minähän tietysti halusin. Sain sitä 5 litran ämpärillisen piripintaan täytettynä. Joskus sitä vain sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Pakastin neljä litraa myöhempää käyttöä varten, yhdestä litrasta tein pannukakkua, josta tuli aivan mielettömän hyvää. Pannari kohosi niin paljon, että meinasi ottaa uunin kattoon kiinni. Seuraavalla kerralla siis siirrän pellin alemmalle tasolle, nyt paistoin keskitasolla.


 Ternimaitopannari
litra ternimaitoa
5 dl vehnäjauhoa
reilu tl suolaa
(pari rkl sokeria)
n. 50 g voita


Sekoita maito, jauhot ja suola. Lisää halutessa vähän sokeria. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sulata leivinpaperittomalla uunipannulla voi, kaada taikina päälle. Paista niin kauan kunnes pannari on hyytynyt ja pinnalta kauniin ruskea.

Söimme herkun omenahillon kanssa lauantaisaunan jälkeen. Kyytipoikana tietysti lasi kylmää tilamaitoa.





maanantai 27. lokakuuta 2014

Salainen leivontaystävä

Osallistun ensimmäistä kertaa SLY-rinkiin. Jännää. Eilen aloin jo miettiä, mitä kaikkia kivoja reseptejä minä parilleni lähettäisin. Muutaman pikkujutun olen ostanutkin jo. Aion olla tunnollinen rinkiläinen, enkä jättää kaikkea ihan viime tinkaan, kuten itselläni yleensä valitettavasti tapana on.

Marraskuun aiheena on kahvikakku. Vaikka en koskaan ole mikään suuri kahvikakkujen ystävä ollutkaan, niin vähän tuli mielihaluja kun eilen katselin netistä mitä ihanampia reseptejä. Jos syön kahvikakkua, sen on oltava mieluusti kostea. Lisäksi joku kiva twisti on aina plussaa, perus-tiikerikakku ei minua saa niin kovinkaan helposti lämpeämään.

Edellisestä kahvikakun valmistuksesta on jo aika pitkä aika. Taisi peräti olla Leivontafoorumin toissajoulun kahvikakkuhaaste. Lisään tähän kyseisen ohjeen, valitettavasti kuvat ovat kadonneet johonkin ajan myötä.



Pukin rommikakku
Pikeerikoristeet
ohje Kinuskikissalta
0,25 dl valkuaista
1,75 dl tomusokeria
3 tippaa omenaviinietikkaa
Vatkaa valkuaista ja 1 dl tomusokeria sähkövatkaimella 3 minuuttia. Sekoita joukkoon etikka ja loput tomusokerista. Jatka vatkaamista hetken aikaa.
Tee lumihiutalekoristeet pienen kirjoitustyllan avulla leivinpaperin päälle, anna kuivua seuraavaan päivään. (Varo ettei kissa hyppää pöydälle ja syö puolia vastavalmistuneista koristeista)

Rommiomenat

2,5 dl kuivattuja omenakuutioita (Urtekram)
1,5 dl hunajarommia (tai rommia, johon lisätty hunajaa)
Sekoita rommi ja hunaja keskenään, anna imeytyä kannellisessa rasiassa seuraavaan päivään

Kakkutaikina

200 grammaa voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1tl soodaa/ 2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua inkivääriä
rommiomenaseos

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan vuorotellen omena-rommiseoksen kanssa. Paista 175 asteessa n. 40 min. kunnes taikina ei enää tartu puutikkuun. Anna kakun jäähtyä vuoassaan.
Koristele tomusokerihunnulla ja pikeerikoristeilla. Anna pukille kiitokseksi. Kakku siis.

torstai 23. lokakuuta 2014

Sitruuna-salmiakkimuffinit


Ensimmäinen blogipostaukseni on itseoikeutetusti Sitruuna-salmiakkimuffinit. Vietämme lasten kanssa syyslomaa, ja ajattelimme leipoa jotain pikaista. Leivontafoorumin syyskuun haasteen voitosta sain palkinnoksi Sunnuntain tuotepaketin, joka sisälsi mm. kakku- ja muffinssimixpussin. Vastaavia tuotteita en normaalisti käytä, mutta varsinkin lasten kanssa leipoessa ne ovat ihan kivoja. Tyttäreni sai GirlIt-paketista aikanaan minimuffinssivuokia, joten nekin pääsivät nyt käyttöön. (Miten voikaan ihminen unohtaa peruuttaa kuukausi toisensa jälkeen kyseisen kerhon jäsenyyden...?)
Lisäksi kaapista löytyi Leivontafoorumin kesäkuun haasteen tuotepalkinnosta saamani sitruuna-valkosuklaa ja Turkinpippuricrushin jämät, joilla koristelimme leivonnaiset.

1 pss muffinssimixiä (Sunnuntai)
100 g voita sulatettuna
1,5 dl vettä
sitruunamehutiivistettä maun mukaan (meillä runsaasti)
sitruuna-valkosuklaata
Turkinpippuricrushia

Sekoita muffinssimixpussi, voisula, vesi ja sitruunamehu keskenään. Laita taikinaa minimuffinssivuokiin n. puolilleen. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Koristele sulatetulla valkosuklaalla ja Turkinpippuricrushilla.

Jätimme aika paljon kohoamisvaraa, mutta varsinkaan näissä miniminimuffineissa sitä ei olisi tarvinnut olla niin paljoa. Kivoja pikkuisia suupaloja näistä kuitenkin tuli. Salmiakkia olisi voinut lisätä itse taikinaankin, mutta "joku" oli syönyt crushia niin paljon turkkilaisen jogurtin kera, että pussin pohjalla oli vain jämät.

Haluaisin kovasti uskotella, että lapset koristelivat mutta ei: koristelu on ohan omaa käsialaa :D